"Carl von Clausewitz (1780-1831) kehitti sotilaallisen ajattelun uudelle, kokonaistavoitteen hallitsemalle tasolle; sodankäynnin osat oli järjestettävä palvelemaan vihollisen tahdon murtamista. Hän oli palvellut vuosina 1812-1814 Venäjän armeijassa ja saattoi käyttää kirjoittaessaan kokemuksiaan Napoleonin armeijaa vastaan käydystä suuresta sodasta. Hän eli aikana, jona sodankäynti koki suuren muutoksen: otettiin käyttöön suuret asevelvollisuusarmeijat, kehitettiin tykistön käyttöä ja jalkaväen liikettä. Hän tulkitsi sodan luonteen niin syvällisesti, että hänen ajattelunsa on antanut oppia nykyaikaiseenkin sodankäyntiin. Yhä edelleen hänen ajattelunsa tunteminen on tärkeää jokaiselle johtajalle. Clausewitz on vaikuttanut myös suomalaiseen sotataitoon. Hän oli A. F. Airon mielikirjailija.
Clausewitzin ajatuksia on sovellettu myös liikeyritysten johtamiseen. Jatkuvassa muutoksessa, aina uusissa tilanteissa ja kilpailuolosuhteissa toimiva yritys tarvitsee myös sodanjohdon strategista ajattelua voidakseen käyttää voimavarojaan mahdollisimman kestävästi ja tehokkaasti."
Sodankäynnistä on ollut yksi tärkeimmistä länsimaista poliittista ja sotilaallista ajattelua muokkaavista kirjoista. Clausewitzin mukaan sodalla ei pitäisi koskaan ajatella olevan mitään itseisarvoa, vaan hän näkee sen poliittisena työkaluna. Kuuluisa ajatus sodasta politiikan jatkeena onkin peräisin Clausewitzilta.
Clausewitzin ajattelussa sodan tavoitteet kuuluvat yhteen kahdesta leveästä tyypistä. Tavoitteena voi olla joko rajoitettujen tavoitteiden saavuttaminen tai vihollisen täydellinen kukistaminen, poliittisesti tai sotilaallisesti toimintakyvyttömäksi tekeminen. Clausewitz myös esittää, että muiden tekijöiden ollessa tasavertaiset sodan kulku yleensä suosii puolta, jolla on voimakkaammat emotionaaliset ja poliittiset syyt, ja etenkin puolustavaa osapuolta.
Vanhin englanninkielinen käännös on saatavilla netistä esimerkiksi täällä (J.J. Graham, 1873)